Leffailta

Käytiin tänään Elmon kanssa leffassa katsomassa Mielensäpahoittaja. Hahmo on mulle entuudestaan tuttu Mielensäpahoittaja ja poika -näytelmän kautta, joka pyörii meillä teatterilla, joten arvelin, että tää leffa varmaan olis mun mieleen. Ja tottahan se oli. Mielensäpahoittaja oli ihanan symppis ja se sai mut ajattelemaan paljon omia läheisiä, ukkia pääasiassa. Tuli myös mietittyä, miten helposti sitä pitää jotain arkisia asioita itsestään selvyytenä, kuten sitä, että joku osaa käyttää älypuhelinta tai mikroa. Tai kuinka nopeasti sitä itse tipahtaa joskus myöhemmin teknologian kelkasta ja on ihan pihalla uusien laitteiden ja kanssa... toivottavasti en pitkään aikaan, hah!

En oo käynyt leffassa varmaan vuoteen. En vaan oo yksinkertaisesti saanut aikaiseksi. Voisi kyllä käydä useammin, sillä leffan jälkeen on aina niin jännä fiilis. Ja onhan se aina mukava irtiotto arjesta.